Paulan tarina vol 2

Minua pyydettiin kirjoittamaan jatkoa tarinalleni, jossa kerroin opiskelustani Kajaanin ammattikorkeakoulussa (http://kajakdc.fi/2012/09/26/paulan-tarina-2/) Reilut kolme vuotta sitten olin vielä työharjoittelussa ja aloittelin kirjoittamaan opinnäytetyötäni. Tässä välissä onkin ehtinyt tapahtua paljon, joten kerron siitä seuraavassa.

Viimeinen syyslukukauteni ammattikorkeakoulussa oli todella kiireistä aikaa. Osallistuin Expeditus Novus -rekrytointimessuille, jossa tapasin CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksen edustajan. Juttutuokio hänen kanssaan innoitti minut hakemaan kesätöihin heidän Kajaanin konesaliin. Työpaikkahakemuksen ja muutaman työhaastattelun jälkeen pääsin töihin heille. Työtehtävät painottuivat palvelimien räkkiasennuksiin ja verkkojen kaapelointiin. Työ olikin suhteellisen rentoa verrattuna siihen mihin olin tottunut. Vaikka CSC työpaikkana on erinomainen ja ajan kanssa olisin varmasti edennyt haastavampiin työtehtäviin, niin halusin kuitenkin nähdä erilaisten yritysten toimintatapoja mahdollisimman monipuolisesti.

Kesän loppuun mennessä olin saanut työtarjouksia useammasta eri yrityksestä. Tutustuin kajaanilaiseen konesalipalveluita tuottavaan yritykseen kahvipöytäkeskustelujen kautta. Kyseinen yhtiö, Herman IT, tarjosi minulle mielenkiintoisten työtehtävien lisäksi mahdollisuuden joustaa kouluaikataulujeni mukaan. Arvostin sitä, että myös heille oli tärkeintä se, että valmistuisin koulusta tavoiteaikataulun mukaisesti. Pidin työstäni CSC:llä ja olisin voinut myös jatkaa töitä heillä, mutta halusin kuitenkin haastaa itseni vaativilla työtehtävillä Herman IT:llä.

Heti alusta alkaen kävi selväksi, että uudessa työpaikassani ylläpidetään asiakkaiden tuotantoympäristöä eikä vain ohjelmistokehittäjien hiekkalaatikkoa. Pääsinkin nopeasti mukaan tekemään asiakasprojekteja. Työtehtäväni painottuivat nyt enemmän alustan ylläpitoon, joka oli itselleni mieluista. Valmistuin aikataulussa joulukuussa 2013 ja työt Herman IT:llä jatkuivat suoraan valmistumiseni jälkeen kokoaikaisena, vakituisena työsuhteena.

Ehdin olla töissä Herman IT:llä hieman yli kaksi vuotta, kunnes työpaikan vaihto tuli taas ajankohtaiseksi. Taloudellinen tilanne maailman markkinoilla oli heikentynyt ankarasti, eikä vaikutuksia voinut olla huomaamatta jokapäiväisessä työssä. Katselin työpaikkailmoituksia aluksi ilman vakavampaa ajatusta työpaikan vaihdosta. Erään yrityksen jättämä ilmoitus kuitenkin herätti kiinnostukseni. Päätös hakemiseen piti tehdä pikaisesti, sillä työpaikan hakuaika loppui samana päivänä puolen yön jälkeen. Oli aika taas haastaa itseni. Viilailin koko illan työhakemustani vaikka tiesin, että en täyttänyt täydellisesti kaikkia työpaikkailmoituksessa olleita vaatimuksia.

Tästä kaikesta alkoi tähän mennessä vaativin työnhakuprosessini. Paikkana oli Insta DefSec Tampereella. Työn luonteen takia prosessiin kuului useita kinkkisiä haastatteluja ja soveltuvuustestejä. Lisähaastetta tuli 500 kilometrin välimatkasta ja silloisen työpaikan aikataulujen kanssa. Osoitin kuitenkin motivaationi osallistumalla kaikkiin haastatteluihin paikanpäällä, vaikka mahdollisuus videoneuvotteluun oli tietenkin olemassa. Maaliviivan takana odottava palkinto tulisi korvaamaan moninkertaisesti kaiken sen pyörityksen ja stressin, joka tästä kaikesta oli koitunut. Hakuprosessi kesti noin kaksi kuukautta ja sain tietää päässeeni töihin tammikuussa 2016.

Aloitin opiskeluni Kajaanin ammattikorkeakoulussa 2010. Kuusi vuotta myöhemmin olen päässyt etenemään urallani huikeasti. Miettiessäni mitkä asiat ovat tähän vaikuttaneet eniten, niin mieleeni tulee ehdottomasti ensimmäisenä kannustavat opettajat Kajaanin ammattikorkeakoululla. He saivat minut ymmärtämään verkostojen tärkeyden ja lähdinkin rohkeasti juttelemaan IT-alan ammattilaisten kanssa. Työelämässä ei enää riitä, että olet teknisesti huippu jossain teknologiassa vaan sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot ovat vähintään yhtä tärkeitä. Myös näitä taitoja pystyy kehittämään koulussa, jos se ei olisi mahdollista niin en varmaan olisi tässä tilanteessa omassa elämässäni. Olisi vuosi 2016, enkä vieläkään uskaltaisi soittaa puhelimella mahdolliselle tulevalle työnantajalleni. Nyt kuitenkin vuosi 2016 ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Ajattelin olla töissä pari vuotta ja hakea sitten opiskelemaan ylempään ammattikorkeakouluun. Tavoitteena on myös alkaa töiden ohella lukemaan pedagogiikkaa ja ehkäpä kymmenen vuoden sisään minut nähdään puhumassa opiskelijoille verkostoista ja niiden tärkeydestä.

Yhteistyöni Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa jatkuu edelleen alumnina ja ”vierailevana tähtenä”.

Paula Kivistö

Bookmark the permalink.