Nordic Business Forum tarjosi pikajunan nykyaikaan

Eetu Kovala – LLT17SM

Tässä blogissa käsittelen Nordic Business Forum-tapahtuman strategiateemaa John Mackeyn:n ja Barack Obaman puheenvuorojen pohjalta.

John Mackey nosti puheenvuorossaan paljon mielenkiintoisia aiheita, mutta tässä pari kohtaa, jotka erityisesti kiinnittivät huomioni.

Yritysten tulisi muutettava katsantokantaansa ja jopa toimintamalliaan voittojen maksimoimisesta tarkoituksen maksimointiin. Tämä on mielenkiintoinen näkökulma, jonka itse käsitin siten, että ensinnäkin se saa kuluttajat näkemään yrityksen aivan eri valossa: yritys on enemmän kuin rahantekokone. Yrityksestä tulee osa kuluttajien jatkettua identiteettiä, jos yrityksen arvot vastaavat kuluttajien arvoja: yritys voi esimerkiksi tehdä hyväntekeväisyyttä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi, jolloin ilmastosta, luonnosta ja ympäristöstään huolehtivat ihmiset kokevat yrityksen ns. ”sukulaissieluna” ja siksi asioivat mieluummin siellä. Nykypäivänä kuluttajat valitsevat tuotteensa monesti sen pohjalta, millaisilla tavoilla ne on tuotettu, vapaan kanan munat, luomutuotteet jne. kasvattavat suosiotaan jatkuvasti, sillä ihmiset haluavat tukea yrityksiä, joiden arvoihin he voivat samaistua.

Merkityksen maksimointi voi myös helpottaa yritystä erinäisten yhteistyökumppaneiden hankinnassa. Jatketaan ylläolevaa esimerkkiä hyväntekeväisyydestä ilmastonmuutoksen estämiseksi: jos yritys on näkyvästi esillä tällaisissa tilaisuuksissa, heidän brändikuvansa kohenee ja heidän arvonsa tulevat esille, tämä voi houkutella yhteistyökumppaneita eri aloilta, jotka haluavat tehdä yhteistyötä juuri heidän kanssaan, koska he jakavat samat arvot. Sama periaate toimii myös sijoittajien kanssa. Sijoittajat haluavat laittaa rahansa sellaiseen yritykseen, joka säilyttää ja toivottavasti myös kasvattamaan arvoaan ja koska yritysten uusiutumattomien energialähteiden käyttöä pyritään säätelemään, on yritysten hyvä panostaa metodeihin, jotka tukevat kestävää kehitystä.

Toinen Mackeyn käsittelemä teema, jonka haluan nostaa esille, oli ns. valveutuneen johtamisen tärkeys.

Tässä hän käsitteli sitä, kuinka jotkin yritykset kärsivät johtajiensa suuresta egosta ja ylimielisyydestä. Tällaisissa tilanteissa yritysten reagointikyky kärsii, sillä yrityksen johto kokee olevansa parempi, älykkäämpi ja osaavampi kuin heidän kilpailijoidensa vastaavat, joten he eivät pyri kehittämään omaa tai yrityksen toimintaa, vaan mukavoituvat asemaansa. Tämä voi johtaa suuriin tappioihin, jos joku kilpaileva yritys valjastaa esimerkiksi jonkin uuden teknologian käyttöönsä ja saa siitä suurta kilpailuetua. Nykyaikana kehitys ja muutokset yritysmaailmassa ovat niin nopeita, että yrityksellä ei ole varaa jäädä lepäämään laakereilleen. Yritysten johtajien tulisi pysyä nöyränä ja pyrkiä joka päivä löytämään keinoja, joilla he joko säilyttävät tai kasvattavat etumatkaansa kilpaileviin yrityksiin verrattuna.

Mackey myös lainasi puheenvuorossaan Robert Greenleaf:a, jonka mukaan johtajan tulisi olla ns. palveleva johtaja. Tämän ajatuksen pohjana on se, että johtoasemassa olevan henkilön olisi ensin opittava se, mitä tarkoittaa olla jonkun alainen. Oma ajatukseni tämän tarkoituksesta on, että sisäistettyään tämän esimies voi johtaa alaisiaan tavalla, joka kannustaa, motivoi ja ylipäätään saa heidät toimimaan esimiehensä haluamalla tavalla. Nykyaikana ”vanhan koulukunnan” johtajat, jotka tarpeen tullen huusivat alaiset tekemään käskemällään tavalla ovat häviämässä. Ihmiset eivät enää hyväksy sellaista johtajaa, vaan he haluavat johtajan, joka kohtaa heidät ihmisenä, ei palvelijana.

Myös Presidentti Barack Obaman puheenvuoron aikana johtamisen teema nousi esiin. Hän puhui siitä, kuinka johtajan tulee kuunnella ihmisiä, joita hän haluaa johtaa, ottaa selville heidän toiveitaan, tavoitteitaan ja arvojaan. Tämä perustuu samantapaiseen seuraukseen kuin Mackeyn näkökulma, mutta lähestymiskulma on hieman erilainen. Oman käsitykseni mukaan tällä ei tarkoiteta sitä, että johtajan olisi välttämättä tarpeellista ymmärtää mitä jollekin työskentely on käytännössä, kunhan johtavassa asemassa oleva henkilö ymmärtää alaistensa tarpeet ja oppii tuntemaan heidät ja kuten Obama sanoi, kuuntelee heitä.

Haluan myös nostaa esiin Obaman näkemystään muutoksesta ja sen toteuttamisesta

Hän puhui siitä, kuinka muutos ei voi tapahtua vain ylhäältä käsin. Hän käytti esimerkkinä maailmanlaajuista muutosta, joka vaatii hyvää paikallisen tason ongelmanratkaisua, jotka sitten sidotaan yhteen kansainvälisen linkin avulla.

Tätä voidaan soveltaa mielestäni pienemmässä mittakaavassa myös yrityksissä. Esimerkiksi yrityskulttuurin muutos tai uusien toimintatapojen valjastaminen ei onnistu, jos se tulee ylhäältä käsin. Ideointivaiheessa tulisi kuunnella myös työntekijöiden mielipiteitä ja vasta sitten rakentaa strategia muutokselle. Tällä tavalla koko yrityksen henkilöstö voi lähteä muutoksen taakse ja myös sitoutua muutokseen, sillä he ovat olleet mukana siinä alusta lähtien ja vain niin koko yrityksen kulttuuri muuttuu.

Näiden kohtien pohjalta suurin anti itselleni on se, kuinka ihmisten johtamista kannattaa lähestyä. Hyvä johtaja on alaistensa mentori ja ohjaaja, ei niinkään käskyttäjä. Oman kokemuksen pohjalta voi sanoa, että on paljon mieluisampaa tehdä töitä esimiehelle, joka antaa palautetta tavalla, joka ei tule ulos hyökkäävänä, syyttelevänä tai tuomitsevana, vaan mieluummin kertoo missä mahdollisia virheitä on tullut, antaa keinoja, joilla ne voidaan välttää tulevaisuudessa ja tavallaan valmentaa työntekijöitään toimimaan mahdollisimman tehokkaasti ja virheettömästi. Tällaiseksi johtajaksi kehittyy vain kokemusten kautta ja aionkin siis itse pyrkiä käyttämään kaikki mahdollisuudet oppia hyväksi johtajaksi esimerkiksi hakeutumalla projektipäällikön asemaan opintojen aikana suoritettavissa projekteissa.

Bookmark the permalink.