Erilaisuuden ymmärtämisen tärkeys

Tiina Korhonen – LLT17SH

Nordic Business Forum, lyhemmin tunnettuna NBF. Kyseinen tapahtuma oli suht tuntematon minulle ennen live striimausta, vaikka nimen olin jo kuullut aiemmin. Tämän vuoden esiintyjistä en etukäteen tiennyt muita kuin Barack Obaman, joten minulla ei oikeastaan ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia kyseistä tapahtumaa kohtaan. Tapahtuman edetessä huomasi, että siihen oli panostettu monin eri tavoin. Visuaalinen ilme oli viimeisen päälle ja katsojille oli tarjolla puhujien lisäksi erilaisia esityksiä, kuten esimerkiksi tapahtuman avannut tanssiesitys tai katsojia koskettanut kuuron tytön lauluesitys. Nämä molemmat liittyivät mielestäni puhujien aiheisiin ja olivat sitä kautta yhtenäisiä tapahtuman kanssa.

Etukäteen ajattelin valitsevani blogitekstini aiheeksi huippusuoritusaiheisen esiintyjän puheen, sillä minusta oli mielenkiintoista, kuinka eri asiat vaikuttavat huippusuorituksen muodostumiseen. Mieleni kuitenkin muuttui, kun puhujaksi nousi lavalle Susan Cain, jolla oli mielestäni kaikkein kiinnostavin aihe käsittelyssä, nimittäin introvertit ja ekstrovertit, ja se, miten eri tavoin he vaikuttavat tässä maailmassa.

Kyseinen aihe ei oikeastaan voi olla koskettamatta ketään, sillä introvertti-ekstrovertti-luokittelulla jokainen kuuluu jompaankumpaan ryhmään tai niiden välimaastoon. Itse en ole koskaan pitänyt kyseisestä luokittelusta, koska sillä voidaan hyvin helposti lokeroida ihmisiä tietynlaisiksi tuntematta heitä. Esimerkiksi jos joku henkilö on introvertti, hänestä voidaan helposti ajatella pelkän luokittelevan sanan takia hänen olevan sisäänpäin kääntynyt, ihmisiä vieroksuva kummajainen, joka ei kestä minkäänlaista esilläoloa. Tai ekstrovertista ihmisestä voidaan ajatella hänen olevan loputon suupaltti, joka ei kestä yksinoloa hetkeäkään, ja jonka on saatava oma ajatuksensa aina muiden tietoon. Olisi hyvä muistaa, että näin ei kuitenkaan ole, vaan jokaisesta introvertista löytyy ekstrovertin piirteitä, ja ekstroverteista löytyy myös introverttien piirteitä.

Susan Cain toi puheessaan esille muun muassa sitä, kuinka jo pienestä lapsesta voidaan hahmottaa introvertin ja ekstrovertin piirteitä, ja kuinka lapsilla piirteet vahvistuvat iän myötä. Kahden eri luonneryhmän välisiä eroja Cain selitti yksinkertaisilla hahmottavilla esimerkeillä. Esille nousi introverteista tarkkaavaisuus, rauhallisuus ja havainnointikyky. Introvertit tarkkailevat ympäristöään tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin ekstrovertit, ja he reagoivat asioihin hillitymmin, vaikka he tuntisivat tunteen yhtä voimakkaasti, kuin ekstrovertit. Ekstrovertit taas eivät tarkkaile ympäristöään yhtä tarkasti, vaan he heittäytyvät tilanteeseen ympäristöä niin sanotusti tutkimatta ensin. He näyttävät tunteensa avoimesti ja menevät asiassa kuin asiassa suoraviivaisemmin eteenpäin, kuin hiljaisemmat tarkkailijat.

Cainin puhe liittyi bisnes- ja työelämään siten, että on hyvä tiedostaa ihmisten erilaiset havainnointikyvyt ja reagointitavat, ja osata ymmärtää ihmisten erilaisia persoonallisuuksia tuomitsematta heitä heti jollain tavalla vain, koska kyseinen henkilö näyttää tunteensa tai tekee työnsä jollain tavalla. Molempia persoonallisuuksia tarvitaan työelämässä, sillä siellä tarvitaan niin tarkkailevia henkilöitä kuin myös avoimia tekijöitä. Toki tietynlainen persoona sopii paremmin tietynlaiseen työhön, mutta ei ole olemassa työpaikkaa, joka sopisi kaikille. Jokainen tarvitsee omanlaisensa ympäristön suorittaakseen parhaiten. Cain esimerkiksi kertoi tutkimuksesta, jossa introvertit keskittyivät paremmin, kun taustalla oli hiljaista, kun taas ekstrovertit keskittyivät paremmin, kun taustalla oli hälinää. Cain otti esille myös tilanteen, jossa ekstrovertit ihmiset saivat tuotua mielipiteensä esille hyvin esimerkiksi kokouksessa, kun taas introverteista henkilöistä sai parhaiten irti kahden kesken.

Esityksen lopussa Cain antoi vinkkejä molemmille luonnetyypeille, miten ymmärtää paremmin toista piirrettä ja miten ottaa se enemmän huomioon. Hän myös vertasi matkalaukkua, joka on täynnä kunkin henkilön kohdalla omia tärkeitä asioita, jokaisen ihmisen henkiseen pääomaan niin, että ekstrovertit voivat ja haluavat jakaa oman laukkunsa sisältöä maailmalle, mutta introvertit haluavat jakaa oman laukkunsa sisältöä vähemmän ja pienemmälle kohderyhmälle. Lopuksi hän sanoi, että maailma tarvitsee yhtä paljon niin ekstroverttien kuin introverttienkin ajatuksia, ja että hän toivoo, että introvertit eivät pitäisi kaikkea sisältöä itsellään, vaan että he jakaisivat myös tärkeät ajatuksensa maailmalle.

Cainin puheenvuorosta sain oivalluksia ja ajateltavaa jokapäiväiseen elämään. Puheenvuoron esimerkit olivat hyvinkin tuttuja omasta elämästäni. Olen siis enimmäkseen introvertti, inhoan esiintymistä ja väsyn helposti, jos vietän päivän suuren ihmisjoukon keskellä. Tuntemattomien tai puolituttujen henkilöiden seurassa olen hillitty ja rauhallinen, enkä tuo kaikkia ajatuksiani tai mielipiteitäni esille. Läheisten ihmisten seurassa olen kuitenkin ulospäinsuuntautunut ja tarkkailen ympäristöäni silloin ehkä vähemmän, kuin tuntemattomien seurassa. Silloin löydän itsestäni enemmän ekstrovertin piirteitä.

Cain kertoi vinkkejä myös oman toiminnan muuttamiseen. Mielestäni vinkit olivat hyviä ja voisivat oikeasti toimia. Esimerkiksi kun ekstrovertti iloitsee jostain asiasta ja näyttää tunteensa aidosti, introvertti voi iloita yhtä paljon mutta ei näytä tunteitaan samalla tavalla. Tässä tilanteessa introvertti voisi opetella tuomaan jopa ehkä hieman väkisin omia tunteitaan esille, vaikka se ei tuntuisikaan luonnolliselta hänelle. Sama toimii myös toisinpäin. Ekstrovertin on hyvä ymmärtää, että introvertti ei ole tunteeton, jos hän ei iloitse asiasta avoimesti. Siksi on hyvä ymmärtää toisen luonteenpiirteen ominaisuudet.

Kolmas Cainin puheenvuorosta saatu oivallukseni esimerkkien ja oman toiminnan muuttamisen lisäksi on se, että ehkä introvertti-ekstrovertti-lokeroinnista on kuitenkin enemmän hyötyä kuin että se aiheuttaisi liikaa turhaa lokerointia. On parempi ymmärtää, miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, ja on hyvä, että luonteenpiirteenomaiselle käyttäytymiselle löytyy syy luonteenpiirteestä.

Tiivistettynä Nordic Business Forumissa oli siis useampikin mielenkiintoinen puhuja ja puheenvuoro, mutta tämä aihe kiinnosti ja herätti minussa eniten ajatuksia. Tapahtumasta sai paljon ajateltavaa.

Emme voi olla koko ajan vireystilaltamme ’’päällä’’

Rosa-Mari Vartiainen – LLT17SM

Olimme Nordic Business Forum-tapahtumassa keskiviikkona 26.9. Nordic Business Forum on joka vuosi järjestettävä liike-elämään kohdistuva tapahtuma, johon osallistuu niin tunnettuja live-puhujia, live-yleisöä, kuin verkkoyleisöä ympäri maailmaa. Tänä vuonna live-streamauksen aiheina olivat strategia, tekoäly sekä huippusuoritukset. Eniten keskiviikkopäivän luennoilta jäi mieleen James Hewittin luento siitä, kuinka ihminen ei voi aina, koko ajan olla ’’päällä’’. Luento oli mielenkiintoinen ja sen sisältöä pystyi hyvin vertaamaan myös omaan elämään.

Hewitt vertasi luennollaan ruutuaikaa urheiluun, ihminen ei voi koko ajan olla ’’päällä’’ ja niin sanotusti pitää vireyttään koko ajan aktiivisena, jotta reagoi esimerkiksi kaikkiin puhelimeen tulleisiin ilmoituksiin. Samalla tavalla ihminen ei voi myöskään urheilla koko ajan, samalla pitäen esimerkiksi sykettään jatkuvasti korkealla. Jos ihminen näin tekee, hän uupuu. Täysin samalla tavalla ruutuajan kanssa. Jos pidämme vireystilaa koko ajan korkealla ja olemme jatkuvasti ’’päällä’’, uuvumme.

Hewitt kertoi luennollaan tutkimuksesta, (IDC, 2014), jonka mukaan 79% ihmisistä katsoo älypuhelintaan 15 minuutin sisällä heräämisestä. Erään tutkimuksen mukaan, (Rescue Time, 2018 N=26,210), ihminen katsoo yhteisöpalveluita (esimerkiksi Instagram ja Facebook) kuuden minuutin välein, joka päivä. Itsekin syyllistyn kumpaankin näistä tietoisesti ja ymmärrän sen, miten ne vaikuttavat negatiivisesti muun muassa keskittymiskykyyni ja ylipäätään vireystilaani. Itsellänikin on siis todella paljon petrattavaa siihen, etten aina olisi ruutuajan pauloissa.

Ihmiset eivät voi toimia kuten robotit, meillä täytyy olla tietynlainen rytmi, jotta emme uuvu totaalisesti. Hewitt kehotti keskittämään panostuksenyhteen asiaan kerrallaan, eikä niin, että kun esimerkiksi opiskellaan, puhelin herpaannuttaa keskittymisen jatkuvasti. Täytyy keskittyä siis yhteen asiaan täysillä, jotta voi onnistua täydellisesti. Loughborough University PhD:n tutkimuksessa työn ja levon rytmittäminen auttaa saavuttamaan parempia tuloksia ja voimaan paremmin. Rytmittäminen tulisi kuitenkin tehdä niin, ettei itse asioiden rytmittämiseen tuhlaa liikaa energiaa. Me emme todellakaan kiinnitä huomiota tarpeeksi päivittäisen rytmityksen tarpeeseen.

Liiallista vireystilan ylläpitämistä seuraa stressi. Stressiä taas seuraa huonot yöunet ja huono unen laatu, tätä seuraa taas tuloksettomuus. Liiallisen stressin vallassa edes uni ei helpota stressiä, ja näin ollen ei ole toimintakyky ei riitä tarpeeksi tulokselliseen toimintaan. Esimerkiksi stressistä johtuva liiallinen hereillä olo on verrannollinen humalatilaan. Uni lievittää stressiä, sillä unessa pääsee syvään lepoon. Riittävä lepo auttaa kognitiivisia toimintojamme pysymään vireydessä. Uni on siis elintärkeä lepotila meille, jotta pystymme toimimaan mahdollisimman tuloksellisesti.

Itse aion, tai ainakin yritän ottaa tästä vaikutteita omaan elämääni. Päivitin vastikään iPhoneni ja uuden päivityksen mukana tuli ohjelma, joka seuraa ruutuaikaani ja raportoi siitä minulle. Ohjelman avulla voi myös rajoittaa sovelluksien käyttöaikoja, jotta käyttöoikeuteni esimerkiksi Instagramille häviää valitsemakseni ajaksi. Tällä hetkellä ruutuaikani viimeisen seitsemän päivän aikana on 1 tunti 27 minuuttia / päivä. Viikossa siis 10 tuntia 11 minuuttia. Tästä jopa 5 tuntia 26 minuuttia menee pelkästään yhteisöpalveluihin. Iltaisin viimeinen asia, jonka teen on se, että selaan Facebookin julkaisut, katson kaikki tulleet ilmoitukset Snapchatista, sekä selaan Instagram-feedini läpi. Tiedostan, että sinivalon tuijottaminen juuri ennen nukkumaanmenoa häiritsee REM-unen saantia ja ylipäätään unen laatua. Luultavasti tämän vuoksi toisinaan keskittymiseni koulussa herpaantuu todella helposti, sillä energiaa ei ole riittävästi ja hyvin nopeasti olenkin jo syvällä Instagramin ihmeellisessä maailmassa. James Hewittin luennosta inspiroituneena pyrin todellakin siihen, että vähennän puhelimen käyttöä koulussa ja vapaa-ajalla. Pyrin saavuttamaan sen avulla oman itseni, joka panostaa enemmän niin sanottuun offline-elämään enemmän, kuin ennen.

Kädet ilmassa huippusuoritukseen

Mari Haapalainen – LLT17SH

Valitsin aiheekseni huippusuorituksen. Tänään seurasin James Hewittin ja Amy Cuddyn puheet huippusuorituksesta. Molemmilla heistä oli erilaiset näkemykset huippusuoritukseen pääsemisestä.

James Hewittin sisääntulosta jäi mieleen, kun hänellä oli päässään laite, jonka avulla seurattiin stressin ja keskittymiskyvyn määrää. Hän näytti käyrien avulla valkokankaalta, miten hänen stressitaso ja keskittyminen vaihtelevat.

Hänen mielestään tulisi selvittää mihin ponnistaa, milloin levätä ja löytää sekä seurata omaa rytmiä. Näiden kolmen keinon avulla pääsee huippusuoritukseen. Yritämme aina olla saatavilla tilassa mitä emme kuitenkaan voi olla. Hän kertoi myös että 18 tunnin valvomisen jälkeen toimintakyky on sama kuin olisi kännissä.

Amy Cuddy kertoi, että stressaavan tilanteen tullessa olisi hyvä kuvitella itsensä 2-3 vuotta taaksepäin, kun on tuntenut itsensä arvostetuksi, ja tuoda se ihminen takaisin siihen hetkeen. Kun tunnemme voimattomuutta emme voi olla läsnä.

Lisäksi hän kertoi, että tietyt asennot korostavat voimakkuuden tunnetta kuten käsien nostaminen ilmaan. Myös sokeat ihmiset tekevät tätä vaikkeivat he olisi koskaan nähneet jonkun muun tekevän niin. Amy kertoi myös syitä sille, mikä estää meitä olemasta läsnä. Me takerrumme tuloksiin ja laiminlyömme prosessia, kiusaannumme siitä, miten muut tuomitsevat meidät sekä tunnemme itsemme voimattomiksi ja myönnymme siihen tunteeseen.

Seuraavaksi kerron omia oivalluksiani Nordic Business Forumin tiimoilta. Eräs puhuja otti esille sen, että isossa kokouksessa kolme ihmistä hoitaa pääasiassa puhumisen. Aion jatkossa itse osallistua keskusteluun paremmin ryhmätöiden osalta sekä koulussa että tulevaisuudessa työelämässä. Mieleeni jäi myös näyttävät esittelyt ja hauska aloitus, kun robotti ojensi vesipullon juontajalle. Lisäksi Pep Rosenfeld toimi hienosti tapahtuman moderaattorina, joka ohjasi päivän tapahtumia hauskasti omana itsenään. Näistä voisin ottaa opikseni sen osalta, että osallistuisin rohkeammin erilaisiin projekteihin, joissa pääsisi harjoittelemaan juontajan ja vetäjän tehtäviä. Tapahtuman aloitus oli tehty näyttäväksi PowerPoint esityksellä, johon oli liitetty musiikkia.

Toisena päivänä seurasin Sheila Heen puheen. Hänen puheestaan jäi mieleen, että kun kaksi ihmistä tiimissä ei tule toimeen, se heijastuu koko organisaatioon. Kaksi ihmistä voivat olla niin erilaisia luonteeltaan, jonka takia he eivät tule toimeen. Toinen lähettää useita viestejä ja soittaa ja toinen osapuoli ahdistuu yhteydenotoista ja viestin sekä soittojen määrästä.

Parhaat vinkit vähäisen syyllisyyden luomiseksi ja korkean vastuuvelvollisuuden kulttuuriksi ovat:

  • Oletetaan yhteisesti
  • Ota vastuu ajoissa sinun osuudesta ja älä muiden
  • Tee pyyntö, mitä haluat muiden muuttavan

Näistä vinkeistä aion jatkossa soveltaa kahta ensimmäistä. Aion jatkossa miettiä asioita yhdessä ryhmän kanssa sekä koulussa että tulevaisuudessa työelämässä. Aion myös ottaa vastuun aiemmin omasta osuudestani, mutta jättää tekemättä muiden työt ja olla ottamatta vastuuta heidän osuuksistaan esimerkiksi ryhmätöiden tekemisessä.

Lisäksi olin yllättynyt siitä, kun eräs puhuja kertoi, että tänä päivänä 50% kehon osista on korvattavissa tekniikalla. Mielestäni oli hienoa, kun tapahtuman alkuperäiset järjestäjät esittäytyivät lavalla ja kertoivat tarinaansa, miten NBF on alkanut. Viimeisenä puhujana oli tapahtuman keulakuva, joka oli Barack Obama. Hän keskusteli Skypen perustajana tunnetun Niklas Zennströmin kanssa johtajuudesta. Heidän keskustelustaan jäi mieleen, miten he puhuivat vaimoistaan ja perheistään. Lisäksi oli mielenkiintoista, kun Obama kertoi hänen hyväntekeväisyys yrityksestään.

Koin jonkin verran haasteelliseksi saada selvää puhujien tarinoista, koska he käyttivät omasta mielestäni vaikeita englanninkielisiä sanoja. Sain kuitenkin poimittua useita mielenkiintoisia asioita Nordic Business Forumin aikana. Tiivistettynä oli hienoa seurata ammattilaisten puheita tapahtuman pääaiheista.

Huippusuoritus ja työelämän taidot

Kaisa Huusko – TTK17SD

Useassa NBF seminaarin luennossa käsiteltiin huippusuoritusta ja työelämän taitoja. Luennoissa korostui ettei raha ja suorittaminen ole tärkein asia liiketoiminnassa, vaan tarvitaan myös rakkautta, valveutuneisuutta ja inhimillisyyttä.

Huippusuorituksen aikaansaamiseksi perustan pitää olla kunnossa. Tämä tarkoittaa säännöllistä päivärytmiä, ruokarytmiä, liikuntaa, tasapainoista elämää ja sitä että perusasiat ovat kunnossa. Ilman kunnollista perustaa huippusuoritus ei ole mahdollinen.

Ruokavalion tulee olla terveellinen. Yleisesti sanotaan että 90 % pitää syödä terveellisesti ja 10 % saa tarvittaessa joustaa terveellisyydestä. Terveellinen ruokavalio sisältää oikeassa suhteessa vitamiineja, proteiineja, rasvoja ja hiilihydraatteja. Usein ihmiset syövät liikaa sokeria eli hiilihydraatteja ja rasvaa. Jos on ongelmia painon kanssa ensiksi kannattaa karsia rasvoja ja sokereita pois ruokavaliosta. Ravitsemussuositusten mukaan tulee syödä noin puoli kiloa kasviksia ja hedelmiä päivässä ja riittävästi proteiineja. Proteiineja saa myös kasvikunnan tuotteista ja maitotuotteista.

Riittävä uni ja lepo on edellytys huippusuoritukselle. Unta pitäisi saada ihmisestä riippuen noin 6-8 tuntia vuorokaudessa. Jos elimistö ei saa palautua, se ylikuormittuu joilloin huippusuoritus ei ole mahdollinen.

Riittävä liikunta on tärkeä huippusuoritukselle, vaikka se olisikin tietoa eikä urheilusuoritus. Riittävä liikunta on noin puoli tuntia hengästyttävää liikuntaa päivässä. Jo se aika riittää suurelta osin ehkäisemään sairauksia ja ylläpitämään peruskuntoa. Tietenkin olisi hyvä, jos liikuntaa harrastaisi enemmän, jotta saisi siitä iloa ja lisää hyötyä.

Ihminen ei kykene koko ajan toimimaan täydellä teholla. Huippusuoritukseen tulee valmistautua. Suurimman osan aikaa ihminen suorittaa perustason tehtäviä tai tehtäviä, jotka eivät vaadi huippusuoritusta. Asiaa voi kuvata kilpapyöräilijän suorituksena. Hän on taktikoinut, minkä ajan matkaa ajaa täysteholla, milloin kulkee muiden perässä, milloin ottaa loppukirin tai milloin ajaa hitaammmin. Hän ei voi koko ajan suorittaa täydellä teholla, koska se on mahdotonta. Sen sijaan hän voi päättää, minkä ajan ja minkä matkan hän ajaa täydellä teholla.

Ihmisiä on introvertteja ja ekstroverttoja. Introvertit ovat syrjäänvetäytyviä, ujoja ja pohdiskelevia tarkkailijoita. Ekstrovertit ovat ulospäinsuuntautuneita, sosiaalisia, äänekkäitä ja innokkaita. Molempia tyyppejä tarvitaan työelämässä. Usein ekstrovertin innokkuutta ja sosiaalisuutta tarvitaan jotta saadaan asiat aikaan. Toisaalta introvertin pohdiskelevaa luonnettta tarvitaan, jotta asia tulee tehtyä huolellisesti ja kaikki näkökulmat otetaan huomioon ja asia etenee hyvin suunnitelllusti.

Introvertit haluavat usein valmistautua tapaamiseen suunnittelemalla sen ennalta ja heille on hyväksi puhua ensin, jottei heillä olisi liikaa sosiaalista painetta kertoa mielipiteensä, koska usein he jännittävät ja ovat ujoja.

Ekstroverttien tulee sitä vastoin ottaa huomioon, että muutkin kuin he itse saavat sanoa mielipiteensä ja vaikuttaa asioihin. Molempia tyyppejä tosiaan tarvitaan työelämässä ja eri ihmistyypit täydentävät toisiaan. Usein ihmisillä on piirteitä molemmista ihmistyypeistä, eivätkä he selvästi edusta juuri yhtä tyyppiä.

Työelämässä huipppusuoritus on usein tiimityötä. Ihmiset toimivat yhdessä ja saavat aikaan jotain suurta. Huippusuoritus syntyy usein yhteisössä joissa on helppo olla töissä, yhteisöissä joissa on luovuutta ja lahjakkaita ihmisiä ja työyhteisössä ei ole suuria vuorovaikutusongelmia tai kiusaamista. Kun töissä on helppo olla, on mielestäni myös yhteisö luovempi ja tehokkaampi. Onnellisuus työpaikalla on tärkeää. Töihin on oltava mukava tulla. Jos on ahdistunut jo työpäivän alussa, niin kuinka huippusuoritus voi olla mahdollinen? Työyhteisön tulee kantaa vastuuta siitä, että työilmapiiri on hyvä ja kaikilla on töissä hyvä olla. Tämä koskee mielestäni täysin samoin myös kouluyhteisöjä.

Nykyään työelämä on moninainen. Ihmisiä tulee työyhteisöön monista eri kulttuureista, uskonnoista, maista. Kaikki ovat yksilöitä. Hyvä johtaja ei arvota ihmistä hänen ulkonäkönsä, uskontonsa, olemuksensa, tai kulttuurinsa mukaan vaan sen mukaan kuinka hän tekee töitä ja mitä hän saa töissä aikaiseksi. Usein lukee uutisia, joiden mukaan romaneja on syrjitty huvipuistossa, kaupassa tai ravintolassa. Puhumattakaan siitä, millaiset asenteet suomalaisilla on yleensä maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin. On kyse kulttuureista, mutta yhtäältä voi tulla syrjityksi työyhteisössä ulkonäkönsä, seksuaalisen suuntautumisensa tai olemuksensa vuoksi.

Usein myöskään kiusaajat eivät tunne minkäänlaista syyllisyyttä siitä, että kiusaavat tai syrjivät ihmisiä heidän persoonansa vuoksi. Työelämässä kuitenkin täytyy keskittyä siihen, että työt tulee tehdyksi ja ne tulee tehdyksi hyvin. Mielestäni on lapsellista, jos alkaa toimia lapsen tavoin ja kiusata erilaisia ihmisiä vain sen vuoksi että he ovat erilaisia.

Kuinka sitten aion muuttaa omaa käytöstäni? Aion tavoitella huippusuoritusta koulussa siten että pidän perusasioista huolta. Syön hyvin, liikun, vietän vapaa aikaa, nukun riittävästi, rentoudun, teen paljon töitä jotta saavutan tavoitteeni.

Samoin haluan myös kunnioittaa muita ihmisiä ja heidän erityislaatuisuuttaan ja yksilöllisyyttään, enkä ala arvostella heitä heidän persoonansa tai olemuksensa vuoksi. Aion olla avoin maahanmuuttajia ja vieraita kulttuureja kohtaan, koska voin oppia heiltä paljon.

Usein eri kulttuureista tulevilta voi oppia asioita, joita ei voi oppia suomalaisilta. Esimerkiksi ystävällisyys on yksi sellainen asia. Aina voi sanoa kauniin sanan toiselle, vaikka olisi eri mieltä toisen kanssa, vaikka toinen olisi vihamielinen tai vaikka ei edes pitäisi kyseisestä ihmisestä. Samoin myös toisen henkilökohtaista tilaa tulee kunnioittaa. En ala puhumaan vieraille ihmisille ilman heidän lupaansa, en katso toisia ilman heidän lupaansa tai en puhu toisista pahaa heidän selkänsä takana.