Mikko Saleniuksen Hollannin kuulumisia

Mikko Salenius 14 ryhmän vaihto-opiskelija Hollanti Enschede Minor: Big Data

9.9.2016. Olen ollut nyt Hollannissa 3 viikkoa ja toinen kouluviikko takana. Tässä kirjoituksessa kerron ensin Hollannista kotina ja tämän jälkeen koulusta (mitä nyt tähän asti olen kokenut). Tärkeä huomio! Rekisteröidy mahdollisimman nopeasti maahan, ollessasi yli 4 kuukautta voit saada sakot jos jätät väliin. Toinen tärkeämpi syy on BSN numero, joka toimii sosiaaliturvatunnuksen tavoin. Se helpottaa elämää erittäin paljon, sillä sen avulla saat aukaistua tilin, sovittua liittymäsopimuksia yms.

Hollanti asuinpaikkana:

Tähän asti olen ollut positiivisesti yllättynyt Hollannista kotina, liikenne kulkee pääosin hyvin (ruuhkia esiintyy henkilöautoilla), kaikkialla on puhdasta & kaunista, ihmiset osaavat erittäin hyvin englantia ja pyöräily on mahtavaa. Hinnatkin ovat alempia kuin koti Suomessa 🙂

Liikenne: Julkiset kulkevat hyvin, bussimatka kustantaa 1,50e tai voit ladata nimettömälle bussikortille haluamasi summan ja saada alennusta riippuen matkan pituudesta (henkilökohtaisella pääsee halvimmalla, mutta vaatii maahan rekisteröitymisestä saatavan sosiaaliturvatunnuksen). Busseilla on melkein jokapaikassa erityiset bussikaistat, jotka kulkevat tien sivussa erikseen muusta liikenteestä. Pysäkeillä on myös yleensä digitaalinen taulu, joka kertoo koska seuraava on tulossa ja lisää siihen +X arvion mikäli ollaan myöhässä aikataulusta. Junalla pääsee myös hyvin ympäriinsä, mutta en ole kuin kerran vielä päässyt koittamaan joten en sano siitä enempää.

Pyöräily on Hollannissa nro 1. ehdottomasti (mukaan lukien sähköpyörät, sähkö rollaattorit, skootterit, käsipyörät yms. kaikkea on tullut nähtyä). Pyörillä on jokapaikassa punaisella merkatut tiet, jotka kulkevat autotien reunassa. Pääasiassa mennään samaan suuntaan kuin Suomessa mentäisiin autolla, mutta kaksisuuntaisia väyliäkin on. Jalkakäytävällä pyöräilyä paheksutaan ja siitä ilmeisesti sakotetaan herkästi (myös pyörän varustelu on oltava kunnossa). Päivittäin näkyy kymmenittäin pyöräilijöitä ja pyörien parkit ovat aina aivan täynnä. Ilman pyörää ei täällä pärjää :).

Ruoka: Samankaltaista kuin kotona, koulussa ei ole tosin ruokalaa joten “kotiruokaa” ei tule syötyä juurikaan. Täällä tosin eri kulttuureja on reilusti enemmän kuin kotona sijainnin takia, joten löydät kaikkiin tarpeisiisi jotain. Itselleni paikallinen ruoka on maistunut hyvin.

Raha-asiat: Huokaus… Täällä maksaminen Nordean kortilla on ollut erittäin vaikeaa, vain muutama paikka on hyväksynyt joten olen mennyt suurimmaksi osaksi käteisellä. Rahaa on automaateista saanut tosin hyvin ja pienillä maksuilla (0,75e oli ainakin yhdessä). Hinnat ovat kuitenkin olleet hyvät ja Saksa on niin lähellä, että vieläkin halvemmalla pääsee suhteellisen helpolla. Joskus käteinenkään ei tosin auta, kävin tutustumassa punttisalilla ja heiltä tuli tiukka ei niin kauan kun minulla ei ole paikallista pankkitiliä (myös alle vuoden jäsenyyden hyväksyviä paikkoja on harvassa).

Asuminen: Pääasiassa kämppisten kanssa, koululta saa asunnon (425e/kk). Itse löysin ihan vain Facebook ryhmiä selaamalla kämpän 4 Saksalaisen kanssa. Hyvä huomio muuten, että täällä tulet törmäämään 50% Hollantilaisiin ja 50% Saksalaisiin. Kaikki tulevat Saksasta tänne opiskelemaan helpomman sisäänpääsyn takia. Näillä mailla on vielä kova kilpailuhenki toistensa kanssa, joten älä ainakaan mainitse jalkapalloa.

 

Koulu:

Koulu on keskustassa sijaitseva Saxion, joka on pienempi kaupungin kahdesta yliopistosta. Suurempi on Utwente. Koulu laitoksena on hyvin modernin oloinen, mutta yksi suuri puutos tuntuu olevan jokapaikassa: sähköpistokkeet. Läppärillä opiskellessa tämä tulee ärsyttämään monia. Päivät ovat onneksi suhteellisen lyhyitä (2-4h päivä, perjantai vapaa). Töitä tehdään siis pääasiassa kotona.

Mikko ja Heinze Havinga

Mikko ja Heinze Havinga

Koulutus on jaettu kahteen osaan: Ensin käydään läpi luentoja, opetellaan teoriaa, käytännön töitä yms. ja toisella tehdään projekti ryhmätyönä. Ensimmäinen puolisko siis valmistaa toiseen. Linkki lopputyöhön

Yksi koulukirja piti ostaa, mutta muuten mennään erilaisilla luennoilla ja softwarejen opettelulla. Ennen teknistä tietoa kaikesta kerron vielä itseäni hämmästyttäneen asian. Suurin osa opiskelijoista on jo koulutuksen aikana yritysten kanssa tekemisissä ja tekevät projekteja näille yhtiöille. Joka viikko meillä käy myös 1-2 yrityksen edustajaa luennoimassa eri aiheista ja kertomassa yrityksestään. Itse jo olen kovasti yrittämässä työharjoitteluun pääsyä yritykseen Info Topics, jossa käydään läpi dataa, tehdään ratkaisuja sen perusteella ja myydään nämä ratkaisut yrityksille (osoitetaan datalla miksi yrityksen pitäisi tehdä X asia).

Softwaret: Alteryx (datan käsittely) ja Tableau (visualisointi) pääasiassa. Muita käydään ohimennen läpi esim. Webscraper.io

Kurssit:

Conceptual & Technical Alteryx = Mitä big data on, Alteryxin käyttö, datan muuttaminen tiedoksi, data blending, datan siivoaminen, datan yhdistäminen yms.

Meaning & Value & Business cases = Mitä arvoa data antaa yritykselle, yritys esimerkkejä, kaikki dataan bisneksenä liittyvät asiat

Visual & Design: Visualisointi, estetiikka, graafinen suunnittelu, user interfaces, infographs.


Tähän asti olen pitänyt koulutuksesta erittäin paljon, hyvä sekoitus data analytiikkaa sekä business puolta. En tietenkään parin viikon jälkeen voi sanoa vielä kuinka hyvä loppujen lopuksi on, mutta tähän asti näyttää hyvältä.

Mikko Saleniuksen Thaimaan kuulumisia vol1

Moi, olen ollut nyt 3 viikkoa Thaimaassa vaihdossa ensimmäisenä Datacenter ihmisenä (2. vuoden opiskelija) ja kerron nyt kokemuksistani tähän asti:

Ilmasto: Kuuma, Kuumempi, Kuumin (näin täällä ihan oikeasti sanotaan). Tällä hetkellä menossa kuuma joka on 28 – 36’C normaalisti. Ilma erittäin kosteaa ja suomalaiselle miehelle rankkaa. Juominen, aurinkorasva ja nesteytyksen seuraaminen ovat erittäin tärkeässä asemassa täälläMikko Thaimaassa

Ruoka: tulista tulista tulista. Toki täältä löytyy ei tulistakin ruokaa, mutta valikoima on selvästi suppeampi. Riisiä ja nuudeleita syödään jatkuvasti, mutta ruoka on halpaa (1-2e ateria). Ruuan saanti vaati myös totuttelua, sillä jokainen ateria syödään ravintolassa tai ostetaan mukaan kotia syötäväksi. Kadut pursuavat pieniä kojuja joista saa monenlaista ruokaa, mutta kannattaa muistaa olla varovainen koska jotkut ruuat näyttävät ensin hyvältä mutta voivat olla erittäin tulisia tai vatsasi ei ehkä heti tykkää kyseisestä ruuasta. Elintarvike virasto räjähtäisi nähdessään kaikkien ruokien olevan auringonpaisteessa aamusta iltaan ilman mitään jäähdytystä tai suojaa. Lämpimän ruaan saaminen on siis myös vähän haaste. 

Ihmiset: Ihmisiä on valtava määrä mikä oli shokki itselleni. Googlen päälle 6 miljoonan väkiluku on kuulemma vasta puolet Bangkokin ihmisistä kun otetaan lähiöt mukaan. Ruuhkat ovat todellisia sekä jalan että kulkuvälineillä. Ihmiset ovat kuitenkin ihan mukavia, mutta erittäin ujoja Farangeja (ulkomaalaisia) kohtaan joten älä masennu jos sinulle ei tulla puhumaan. Joillain alueilla puhutaan myös vähän Englantia mikä voi olla suuri haaste etenkin ruokaa ostaessa. Maa tunnetaan kuitenkin hymyjen maana joten pärjäät kyllä, kunhan kunnioitat kulttuuria etkä missään nimessä puhu kuninkaasta pahaa.

Kieli: Thaimaan kieli on hyvin vaikeaa ja aakkoset erittäin vaikeita muistaa. Äänen tasoja on paljon ja jokainen tarkoittaa eri asiaa. Oma suositukseni on etsiä ennen tänne tuloa netistä paikallisia kavereita (Thaifriendly, Thaicupid).

Koulu: Kasetsart University Bangkhen Campus on valtava. Ympäri kävely n. 8-10 kilometriä. En olisi ikinä uskonut näkeväni koulua jolla on oma ekosysteemi (pankit, ravintolat, ostari, sairaala, urheiluhalli, uinti radat yms yms.) Kannattaa käydä ajoissa tutustumassa ettet eksy koulun alkaessa. Opettele myös sekä tuloporttisi että määränpääsi nimet Thaiksi jotta voit käyttää moottoripyörä taxeja (alle 50 senttiä kerta kyyti) tai opettele käyttämään ilmaisia busseja.  

Koulutus: Tietokantoja, Softwaren devaamista, ohjelmointia, vähän businessta. MySQL ja Java ovat kovassa huudossa täällä. Opetus on hyvin teoria pohjaista luento tyyliä, ellet valitse käytännön kursseja itse. Jokainen vaihtari valitsee 6-8 kurssia ja näitä saa vaihtaa Helmikuun puoleen väliin saakka). Opetus on Englanniksi mikä on mukavaa, mutta ainakin itselleni Aasian aksenttiin tottuminen on oma haasteensa. Töitä täytyy tehdä kovasti vaikka kaverisi sanovatkin ettei kukaan opiskele kuin koe viikolla. Hypit kuitenkin kursseilla eri vuosikursseille sen sijaan että tekisit esim. pelkästään 2. vuoden opiskelijoiden kursseja. Itselleni opiskelu on tuottanut suuria haasteita, koska toisten osatessa jo hyvin perusteet ja vähän enemmän aloitan itse melkein nollilta monessa asiassa joten muista varautua!

Tässä nyt näin alkajaisiksi jotain infoa ja tunnelmia täältä 🙂 Palailen asiaan lukukauden mittaan.

– Mikko Salenius TTK14SD 

Paulan tarina vol 2

Minua pyydettiin kirjoittamaan jatkoa tarinalleni, jossa kerroin opiskelustani Kajaanin ammattikorkeakoulussa (http://kajakdc.fi/2012/09/26/paulan-tarina-2/) Reilut kolme vuotta sitten olin vielä työharjoittelussa ja aloittelin kirjoittamaan opinnäytetyötäni. Tässä välissä onkin ehtinyt tapahtua paljon, joten kerron siitä seuraavassa.

Viimeinen syyslukukauteni ammattikorkeakoulussa oli todella kiireistä aikaa. Osallistuin Expeditus Novus -rekrytointimessuille, jossa tapasin CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksen edustajan. Juttutuokio hänen kanssaan innoitti minut hakemaan kesätöihin heidän Kajaanin konesaliin. Työpaikkahakemuksen ja muutaman työhaastattelun jälkeen pääsin töihin heille. Työtehtävät painottuivat palvelimien räkkiasennuksiin ja verkkojen kaapelointiin. Työ olikin suhteellisen rentoa verrattuna siihen mihin olin tottunut. Vaikka CSC työpaikkana on erinomainen ja ajan kanssa olisin varmasti edennyt haastavampiin työtehtäviin, niin halusin kuitenkin nähdä erilaisten yritysten toimintatapoja mahdollisimman monipuolisesti.

Kesän loppuun mennessä olin saanut työtarjouksia useammasta eri yrityksestä. Tutustuin kajaanilaiseen konesalipalveluita tuottavaan yritykseen kahvipöytäkeskustelujen kautta. Kyseinen yhtiö, Herman IT, tarjosi minulle mielenkiintoisten työtehtävien lisäksi mahdollisuuden joustaa kouluaikataulujeni mukaan. Arvostin sitä, että myös heille oli tärkeintä se, että valmistuisin koulusta tavoiteaikataulun mukaisesti. Pidin työstäni CSC:llä ja olisin voinut myös jatkaa töitä heillä, mutta halusin kuitenkin haastaa itseni vaativilla työtehtävillä Herman IT:llä.

Heti alusta alkaen kävi selväksi, että uudessa työpaikassani ylläpidetään asiakkaiden tuotantoympäristöä eikä vain ohjelmistokehittäjien hiekkalaatikkoa. Pääsinkin nopeasti mukaan tekemään asiakasprojekteja. Työtehtäväni painottuivat nyt enemmän alustan ylläpitoon, joka oli itselleni mieluista. Valmistuin aikataulussa joulukuussa 2013 ja työt Herman IT:llä jatkuivat suoraan valmistumiseni jälkeen kokoaikaisena, vakituisena työsuhteena.

Ehdin olla töissä Herman IT:llä hieman yli kaksi vuotta, kunnes työpaikan vaihto tuli taas ajankohtaiseksi. Taloudellinen tilanne maailman markkinoilla oli heikentynyt ankarasti, eikä vaikutuksia voinut olla huomaamatta jokapäiväisessä työssä. Katselin työpaikkailmoituksia aluksi ilman vakavampaa ajatusta työpaikan vaihdosta. Erään yrityksen jättämä ilmoitus kuitenkin herätti kiinnostukseni. Päätös hakemiseen piti tehdä pikaisesti, sillä työpaikan hakuaika loppui samana päivänä puolen yön jälkeen. Oli aika taas haastaa itseni. Viilailin koko illan työhakemustani vaikka tiesin, että en täyttänyt täydellisesti kaikkia työpaikkailmoituksessa olleita vaatimuksia.

Tästä kaikesta alkoi tähän mennessä vaativin työnhakuprosessini. Paikkana oli Insta DefSec Tampereella. Työn luonteen takia prosessiin kuului useita kinkkisiä haastatteluja ja soveltuvuustestejä. Lisähaastetta tuli 500 kilometrin välimatkasta ja silloisen työpaikan aikataulujen kanssa. Osoitin kuitenkin motivaationi osallistumalla kaikkiin haastatteluihin paikanpäällä, vaikka mahdollisuus videoneuvotteluun oli tietenkin olemassa. Maaliviivan takana odottava palkinto tulisi korvaamaan moninkertaisesti kaiken sen pyörityksen ja stressin, joka tästä kaikesta oli koitunut. Hakuprosessi kesti noin kaksi kuukautta ja sain tietää päässeeni töihin tammikuussa 2016.

Aloitin opiskeluni Kajaanin ammattikorkeakoulussa 2010. Kuusi vuotta myöhemmin olen päässyt etenemään urallani huikeasti. Miettiessäni mitkä asiat ovat tähän vaikuttaneet eniten, niin mieleeni tulee ehdottomasti ensimmäisenä kannustavat opettajat Kajaanin ammattikorkeakoululla. He saivat minut ymmärtämään verkostojen tärkeyden ja lähdinkin rohkeasti juttelemaan IT-alan ammattilaisten kanssa. Työelämässä ei enää riitä, että olet teknisesti huippu jossain teknologiassa vaan sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot ovat vähintään yhtä tärkeitä. Myös näitä taitoja pystyy kehittämään koulussa, jos se ei olisi mahdollista niin en varmaan olisi tässä tilanteessa omassa elämässäni. Olisi vuosi 2016, enkä vieläkään uskaltaisi soittaa puhelimella mahdolliselle tulevalle työnantajalleni. Nyt kuitenkin vuosi 2016 ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Ajattelin olla töissä pari vuotta ja hakea sitten opiskelemaan ylempään ammattikorkeakouluun. Tavoitteena on myös alkaa töiden ohella lukemaan pedagogiikkaa ja ehkäpä kymmenen vuoden sisään minut nähdään puhumassa opiskelijoille verkostoista ja niiden tärkeydestä.

Yhteistyöni Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa jatkuu edelleen alumnina ja ”vierailevana tähtenä”.

Paula Kivistö

Harjoittelu ulkomailla Kalle Sirkesalo

Datacenter puolella useat jäävät harjoitteluun Suomeen ja kehittävät kykyjänsä niin-kuin Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa, joten päätin itse testata omia kykyjäni ja lähteä ulkomaille harjoitteluun. Olen kolmannen vuoden opiskelija Kajaanin Ammattikorkeakoulussa datacenter-linjalla. Työskentelen tällä hetkellä Exit Games GmbH:lla.

Lähtö Saksaan tuli itselleni suhteellisena yllätyksenä, sillä en kiinnittänyt niin paljon huomiota maihin joihin hain vaan itse yrityksiin. Näin Exit Gamesin mielenkiintoisena harjoittelukohteena, sillä olin jo nähnyt kuinka hyvin heidän serveripäänsä toimi Critical Force Entertainmentillä. Hakuprosessi oli suhteellisen yksinkertainen ko. firmalla ei ollut haku päällä joten lähetin support-mailin. Maili ohjautui sitä kautta yrityksen johdolle, joka luki kyseisen hakemuksen ja pyysi minut Skype- haastatteluun seuraavana päivänä. Tämän haastattelun jälkeen oli jo paikka luvassa ja pientä palkkiotakin lupailtiin.

Paperityöt ulkomaille harjoittelua varten ovat itse asiassa helpommat, kuin Suomen sisälle mennessä. Papereissa ainut vaikea tapaus oli oikeastaan se, että olin ensimmäinen datacenter-puolelta ulkomaille harjoitteluun lähtenyt henkilö, joten kyseessä oli oppimisprosessi niin minulle kuin koordinaattorilleni. Loppujen lopuksi paperit saatiin täytettyä ja asiat alkoivat olemaan hyvin mallillaan.

Tämän jälkeen tulikin vastaan itseni yllättänyt ongelma. Asunnon saaminen Hampurista oli tuskallista, mikä oli yllätys itselleni. Oletin että asunto kyseisestä kaupungista olisi ollut huomattavasti helpompaa. Onneksi harjoittelupaikka auttoi lopulta asunnon saantiin, mikä johti mukavaan asuntoon rauhalliselta alueelta.

Hampurissa matkustus asunnolle oli erittäin helppoa johtuen metron selkeästä reitistä. Matka kävi yhdessä vaunussa alusta loppuun. Tässä kohtaa sain huomata eroja Saksan ja Suomen välillä. Lähes kaikki kaupat ovat kiinni Sunnuntaisin Saksassa. Suosittelen, että tähän ilmiöön varautuu. Toinen yllättävä tekijä itselleni oli, että kortti ei käy lähes missään. Kannattaa aina kantaa mukana käteistä. Suurin yllätys oli, kun paikallista seutukorttia ei voinut maksaa kortilla, vaan kyseinen kortti tarvitsi maksaa käteisellä (hintaa noin 100 euroa).

Hampuri on upea kaupunki ulkomuodoltaan. Suurin osa ympäristöstä on vihreää ja läheltä menee upea joki, jossa matkaa isoja laivoja. Junat tuntuvat matkaavan mukavasti ajallaan ja jalkapallon MM-voitto oli erittäin mukava kokea Saksassa. Ympäristö sekosi muutamaksi tunniksi aivan täysin.

Itselle kuitenkin täällä tärkeintä on tähän mennessä ollut harjoittelupaikka, joka on tuonut todella tervetullutta haastetta. Tehtävät ovat olleet mukavan vaihtelevia ja tehtäviin ei löydy yleensä suoraa vastausta, jolloin on pakko kehitellä omia vastauksia. Olen tähän mennessä joutunut kehittämään jo valmista koodia, kehittämään olemassa ollutta palvelua, siirtämään olemassa olevaa palvelua toiselle ohjelmointikielelle ja ennen kaikkea automatisoimaan servereitä. Viime aikoina suurin osa työstäni on pyörinyt Windows-servereiden automatisoinnin puolella. Mantrana on toiminut ”kaikki tapahtuu automaattisesti” ja sen eteen on tehty töitä. Suurin osa työstä on tapahtunut Powershell:in avulla, jonka ominaisuudet ovat tarpeeksi laajat lähes kaikkeen.

Lopuksi haluaisin kehottaa jokaista opiskelijaa hakemaan ulkomaille harjoitteluun. Kokemus on ehdottomasti testannut omia rajojani ja jopa hajottanut ne pariin kertaan. Jokainen kokemus on kehittänyt minua ammattilaisena huomattavasti. Harjoitteluani on jäljellä tällä hetkellä vähän yli puolet tuntien puolesta. Yleinen neuvo harjoitteluun hakiessa olisi, että aloittakaa paikan jahtaaminen puoli vuotta etukäteen. Jos vastausta ei kuulu, soittakaa perään ja lähettäkää lisää hakemuksia. Hylkäyksestä ei kannata pettyä, vaan ottaa se kehittävänä palautteena.

Datacenter suuntautumisvaihtoehdon ensimmäinen KV-harjoittelija

Datacenter suuntautumisvaihtoehdon ensimmäinen KV-harjoittelija

Paulan tarina

Ennen Kajaaniin tuloa olin kolmisen vuotta töissä suorittavalla tasolla Etelä-Suomessa. Töissä ollessani heräsi motivaatio kouluttautua uudelleen. Minulla oli mielessä monta eri koulutusvaihtoehtoa, mutta tutustumisien jälkeen mikään niistä ei kuitenkaan tuntunut omalta. Olen aina ollut omien sanojeni mukaan nörtti. Tietotekniikka ja teknologia ovat aina olleet mukana harrastuksissa niiden monissa eri muodoissa. Datanomin paperitkin oli jo takataskussa. Luonnollinen jatkumo kaikkeen tähän oli siis tietojenkäsittelyn korkeakoulututkinto.

Lähdin opiskelemaan Kajaanin ammattikorkeakouluun avoimin mielin. En oikeastaan miettinyt sen syvällisemmin, mitä olin oikeasti menossa opiskelemaan. Kun lopulta oli aika valita mihin opintoihin suuntautuu, oma valintani oli täysin selvä. Koko syksyn kestäneen harkinnan jälkeen päätin suuntautua tietojärjestelmien ylläpitoon, joka nykyisin tunnetaan Datacenter-koulutuksena. Mielestäni se on ollut yksi parhaimmista “peliliikkeistä”, mitä olen tehnyt.

Datacenter-koulutus on avannut minulle monia ovia työelämään. Olen ollut Kajaanin ammattikorkeakoulun kautta mukana erilaisissa projekteissa, joita on tehty paikallisille tahoille. Projektit ovat olleet täysin opiskelijavetoisia. Parasta antia mielestäni projekteissa on ollut se, että on päässyt niin sanotusti kentälle. Olen päässyt olemaan vuorovaikutuksessa asiakkaiden, myyjien ja kaikkien muiden projektin osapuolten kanssa. Wikipediasta et tätä kokemusta saa! Sosiaalisuutta ja verkostoitumista ei voi kyllin korostaa työelämässä. Koulussa olenkin päässyt tutustumaan mahtaviin tyyppeihin, jotka varmasti tulevat olemaan kavereitani vielä koulusta valmistumisen jälkeenkin.

Kirjoitushetkellä olen työharjoittelussa helsinkiläisessä IT-alan yrityksessä nimeltä ICT-Verstas. Olen päässyt tekemään ja kokemaan työharjoittelussa asioita monelta eri tasolta. Olen tehnyt hommia ruohonjuuritasolla ja päässyt mukaan projekteihin, jotka tulevat olemaan monilla yrityksillä tulevaisuutta. Mainittakoon myös, että olen harjoittelussa päässyt suorittamaan sertifikaatteja, jotka ovat varmasti olleet hyödyllisiä sekä työharjoittelupaikalle että itselleni. Harva opiskelija kävelee ulos opinahjosta ”Certified Professional” -paperit kädessä, mutta kovalla työllä pääsee tällaisiin tuloksiin. Tulevan opinnäytetyön aihekin löytyi helposti harjoittelupaikasta.

Paljon asioita on kehittynyt siitä, kun aloitin Datacenter-opinnot. Opintojen sisältö tukee entistä enemmän työelämän tarpeita ja mahdollisuus suorittaa sertifikaatteja on todella ainutlaatuista. Toivon, että Kajaanin ammattikorkeakoulu jatkaa samalla rohkealla linjalla mitä tulee yhteistyöhön paikallisten organisaatioiden kanssa. Voimme oppia toisiltamme vielä paljon.

Olen nähnyt itseni kasvavan kohti asiantuntijuutta. En kuitenkaan väitä, että olisin täysin valmis astumaan veteraanien pelikenkiin valmistuessani. Mutta olen täysin varma, että minua ei pidetä hetkeäkään vaihtopenkillä tulevaisuuden pelikentillä!

Paula Kivistö

Nikon tarina

Kajaanin AMK:sta töihin: Niko Mourujärvi

Muistan kun aloitin opintoni Kajaanin ammattikorkeakoulussa. En ollut aivan varma mihin olin menossa tai mitä tahdoin elämältäni, olin vain päätynyt tietojenkäsittelyyn koska se vaikutti kiinnostavalta. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin kävelin ulos samasta oppilaitoksesta tradenomin paperit mukanani, suuntautumisena tietojenkäsittely ja tietojärjestelmien ylläpito, nykyinen datacenter-koulutus siis. Opintojen aikana minulle aukesi aivan uusi maailma nykyisen tietoyhteiskunnan parissa. Rohkea linjaus jonka otimme jo opintojen alkupuoliskolla lähteä opiskelemaan virtualisointi-teknologiaa johti siihen, että tänä päivänä Kajaanin ammattikorkeakoulun tietojenkäsittely on Suomen kärkeä.

Minun polkuni kulki hyvin pitkälle samoja linjoja kanssaopiskelijoideni kanssa. Poikkeuksena lienee aktiivisuuteni opiskelijakunta-toiminnassa. Tulihan noita hommia tehtyä aina vertaistuutoroinnista AMK:n hallituspestiin. Tämä aktiivi-toiminta yhdistettynä korkeatasoiseen opetukseen johtivat siihen, että valmistuin täysin aikataulussa ja mukaani sain täydet valmiudet kohdata ulkona odottava suuri maailma.

Olen siinä suhteessa onnellisessa asemassa, että pääsin suoraan töihin koulusta. IT-alalla tämä ei toki ole mitenkään tavatonta, sillä tarve varsinkin tietojärjestelmien osaamisesta on huutava. Toki omalla aktiivisuudellanikin oli osansa nykyisen työnantajan leipiin päätymisessä, mutta ilman KAMK:n vahvaa yhteistyöverkostoa en usko, että tämä paikka olisi ollut minulle avoinna.

Nykyinen työni on IT-alan teknisessä myynnissä. Työtehtäviini kuuluu erilaiset myyntiä tukevat tekniset tehtävät, kuten asiakkaan tarpeiden kartoitus ja tarjottavien teknisten ratkaisujen löytäminen. Lisäksi suoritan työni sivussa sertifikaatteja eri suuntauksilta kuten EMC:n talletusjärjestelmistä ja VMWaren virtualisoinnista. Nämä sertifikaatit ovat IT-alalla rahan arvoisia todistuksia osaamisesta ja siksi onkin hyvä, että sain KAMK:sta valmiudet lähteä työelämään näitä suorittamaan.

Voin sanoa, että hetkeäkään en ole katunut valintaani opintojeni suhteen. Kaikille mahdollisille hakijoille tahdonkin suositella hakeutumista KAMK:n tietojenkäsittelyn linjalle. Elämä ja tulevaisuus ovat sitä, mitä itse siitä teemme!

Niko Mourujärvi, Kajaanin AMK