Psykologisen turvallisuuden merkitys innovatiivisuudelle

Oletko koskaan miettinyt miten yleinen ilmapiiri tiimissä vaikuttaa mielipiteiden jakamiseen? Oletko myöskään koskaan kuullut termistä psykologinen turvallisuus? Miten tämä liittyy innovatiivisuuteen ja kasvuun? Henkilökohtaisesti kuulin kyseisestä subjektista ensimmäisen kerran Anssi Rantasen suusta hänen puheessaan Nordic Business Forumissa 2019. Rantanen puhui keskiviikkona 9.10 Helsingin messukeskuksessa täydelle yleisölle. Kuka on Anssi Rantanen? Lyhyesti, hän on Growth Tribe -yrityksen toimitusjohtaja. Growth Tribe on taloudelliseen kasvuun keskittyvä instituutio. Heidän tarkoituksenaan on kouluttaa yrityksiä ja kannustaa heitä oppimaan uusia taitoja esimerkiksi tietotekniikan alueella.

Rantasen esiintyminen alkoi näyttävästi saapumisella lavalle Bomfunk MC´s:n Freestyler-kappaleen saattelemana. Jälkeenpäin ajateltuna, mikä olisikaan ollut osuvampaa. Hän otti lavan haltuun eleettömästi ja yllätyin, kuinka sujuvasti hän lausui englantia. Hänen puhettaan jaksoi kuunnella juuri tämän vakuuttavan lausunnan takia. Rantanen aloitti aiheella, miten teknologia mahdollistaa kokeilun. Hän toteaa, kuinka enää ei ole tekosyitä ottaa riskiä ja yrittää. Tätä hän havainnollistaa, luomalla brändin, nettisivut ja logon viidessä minuutissa. Tämähän ei käytännössä ole mahdollista sillä yrityksen luominen ei tapahdu sekunneissa vaan vaatii satoja tunteja suunnittelua ja systemaattista työskentelyä. Havainnollistaminen oli kuitenkin teoriassa mahdottoman tunteita herättävä ja elävöitti esiintymistä. Rantanen suunnitteli ensin logon yritykselleen käyttämällä apunaan Looka-nimistä sovellusta. Sen jälkeen hän loi nettisivut käyttämällä jälleen uutta applikaatiota nimeltään Launchaco. Viimeisenä hän lisäsi nettisivuilleen chattiboksin keräämään dataa ja palvelemaan asiakkaita kellon ympäri. Tämä onnistui käden käänteessä Collect.chat -nimisellä ohjelmalla. Kokeilu oli onnistunut ja minun mielestäni lopputulos oli uskottava ja visuaalisesti silmiä hivelevä.

On totta, että internet ja kehittyvä teknologia mahdollistavat tämän kaltaiset operaatiot nopeammin kuin koskaan aiemmin, mutta teknologia ei voi parantaa aivan kaikkea. Alussa mainitsin psykologisesta turvallisuudesta. Kyseinen termi ei liity mitenkään tekniikkaan vaan se on täysin antimaterialistinen ja abstrakti käsite. Psykologinen turvallisuus liittyy ihmisten välisiin vuorovaikutuksiin ja ilmapiiriin, joka vallitsee ryhmän jäsenten kesken. Kuvittele nyt itsesi tilanteeseen, jossa istut uuden innovaatiotiimin kanssa ensimmäistä kertaa alas. Ihmiset vaikuttavat ylimielisiltä ja ovat pukeutuneetkin näyttävämmin kuin sinä. Heillä on todennäköisesti paljon alan kokemusta, sillä sinut on juuri palkattu uutena työntekijänä ja tämä on ensimmäinen oikea työpaikkasi. Uskallatko tuoda esiin etukäteen listaamiasi ideoita? Avaat suusi, mutta sinua katsotaan tuomitsevasti ja tyydyt vain seuraamaan ja myötäilemään. Tapaaminen etenee, ja alat kyllästyä sillä ideasi ovat mielestäsi todella hyviä. Pyydät puheenvuoroa ja tuot esiin yhden ajatuksistasi ja esität muutaman dokumentin siihen kylkeen. Pöydän ääressä nyökkäillään ja ilmoille lentää muutama jäinen kommentti eikä ideaasi loppujen lopuksi oteta huomioon millään tavalla.

Esimerkki on äärimmäinen, mutta esitin sen mielikuvaharjoituksena tarkoituksellisesti, jotta lukijat ymmärtävät pointtini. Eräs toinen esiintyjä NBF 2019 -tapahtumassa, Carla Harris, tuo esiin kuinka monimuotoisuus on tärkeää innovatiivisuudelle ja yrityksen kasvulle. Hän esittää jatkumon, jonka mukaan innovaatio lähtee sadoista ideoista. Ideat syntyvät monista erilaisista mielipiteistä, ja jotta mielipiteitä on, täytyy olla erilaisia ihmisiä. Innovatiivisuus vaatii myös kunnioitusta. Ei ole kenenkään – puhumattakaan yrityksen – etujen mukaista, että innovaatiotiimi on koostumukseltaan homogeeninen. Erilaisuus tuo mukanaan eriävät mielipiteet, jotka voivat johtaa konflikteihin, mutta hyvältä työntekijältä vaaditaan avarakatseisuutta. Mitä sitten, jos idea johtaa epäonnistumiseen? Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu nihkeä suhtautuminen riskinottoon, mutta jos ei ota riskejä, oppiiko mitään ja voiko koskaan syntyä mitään mullistavaa?

Rantanen listaa seikkoja, joiden avulla voidaan päästä lähemmäs yhtenäistä ryhmää ja psykologista turvallisuutta. Ensimmäisenä hän peräänkuuluttaa, kuinka tärkeää jokaisen ryhmän jäsenen on panostaa täysillä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Ei voi myöskään liikaa painottaa sitä, että jokaisen panos on yhtä tärkeää. Rantasen listauksesta esiin nousi eritoten rehellisyys. Rehellisyys epäonnistumisesta ja rehellinen palaute. Mielestäni rehellisyys on yksi peruselementeistä yritystoiminnassa. Jotta voidaan tarjota rehellisiä palveluita ja tuottaa rehellisiä hyödykkeitä, on pyydettävä rehellistä palautetta tuotteen tai palvelun toimivuudesta. Epäonnistumisia ei tule myöskään viitata kintaalla. Epäonnistumisen myöntäminen rehellisesti on alku sen korjaamiselle. Viisas isoäitini sanoi minulle seuraavalla tavalla, kun satutin polveni lapsena: se on siitä kohtaa vahvempi. Jos satut epäonnistumaan liiketoiminnassa, tiedostat riskit ja pystyt ottamaan ne huomioon tulevaisuudessa. Tuskin kukaan toistaa samaa virhettä tahallaan. Siitä paikasta, jossa epäonnistuit kerran, olet ensi kerralla vahvempi.

Olen varma, että lähestulkoon jokainen on törmännyt psykologiseen turvallisuuteen jossain muodossa elämänsä aikana. Tiede ja kehitys kuitenkin vaativat ilmiöiden käsitteellistämistä, jotta niitä voidaan tutkia ja kehittää yhteiskunnan hyväksi. Kasvatustieteitä aiemmin opiskelleena ja opetusta hyvin tarkasti seuraavana henkilönä koin Rantasen aiheen itselleni omimmaksi ja halusin jakaa sen ilosanomaa myös muille, jotta sen hyödyt saataisiin maksimoitua. Ei ole täysin irrelevanttia korostaa yhteishengen ja ryhmäytymisen tärkeyttä. Pelkästään sen takia, että ilmapiiri ryhmässä on turvaton, voi jotain ratkaisevaa jäädä sanomatta.

Kirjoittanut: Pauliina Mustonen LLT19SB

Bookmark the permalink.